Me määrittelemme konvention merkityksen ja mielialan niin kuin "seisoessamme Siinain vuorella". Kokoonnumme yhtenäistyäksemme. Emme tee sitä vain kunnioittaaksemme Zoharin Pyhää kirjaa tai jotakin muuta, vaan pannaksemme toteen yhtenäistymisen, tasolla jolla paljastamme Ylemmän.

Konventiossa sitoudumme ja sekös pelottaa meitä. Säilyköön tämä pelon tunne. Älkäämme tulko konventioon vain pitämään hauskaa tai kyynelsilmin halaamaan toisiamme kolmipäiväisellä huviretkellä. Kokoontukaamme sen sijaan suorittaaksemme erittäin tärkeän tehtävän, joka tuo mukanaan suuren vastuun. Siihen meillä on epätoivoinen tarve ja olemme päätyneet tähän suoritukseen. Tärkeintä on kuitenkin että olemme sitoutuneet etukäteen tarjotaksemme keskinäisen takeen toisillemme.

Tätä voi verrata laseriin jota valmistellaan leikkausta varten virityksellä. Sen työympäristössä tapahtuu aktiivisia prosesseja kun valaistusta lisätään ja moninkertaistetaan jatkuvasti, kunnes se räjähtää esiin voimakkaalla säteellä.

Näin mekin "virittäydymme" tänään "iskua" varten. Emme anna periksi mistään syystä. Tapahtui mitä tapahtui olemme valmiita hyökkäämään. Meillä on tarvittavat voimat tämän tekemiseksi sekä valmistava perusta joka meiltä edellytetään.

Jos lykkäämme tätä, tilanne tulee vain pahenemaan ja vaikeutumaan. Ongelmat ja kärsimykset johtuvat vain viivästymisestä, kun emme kiihdytä aikaa vaan annamme tapahtumien edetä omalla painollaan.

Jos sen sijaan menestymme, silloin voimat yllättäen yhdistävät meidät ja löydämme uusia keinoja aikaansaadaksemme yhtenäisyyden välillämme.
Tästä syystä jäljellä oleva aika pitäisi omistaa konventioon valmistautumiselle. Kaikki pelot pitää työntää sivuun, lukuun ottamatta sitä joka saa meidät vastuuntuntoiseksi, niin kuin kasvava huoli jonka äiti tuntee lastaan kohtaan.