Kukaan meistä ei ole uusi sielu; - meistä jokainen on kerännyt kokemuksia aikaisemmista elämistä. Viimeisten kuuden tuhannen vuoden aikana, jokaisessa sukupolvessa on laskeutunut sellaisia sieluja, jotka ovat olleet täällä aiemminkin. He eivät ole uusia sieluja, vaan sieluja, jotka ovat tavoittaneet tietyn henkisen kehitystason.

Sielut laskeutuvat maan päälle erityisessä jaksottaisessa järjestyksessä. Sielujen lukumäärä on äärellinen, ja ne palaavat uudelleen ja uudelleen, kehittyen kohti korjausta. Ruumiit, joihin ne asettuvat, pysyvät enemmän tai vähemmän samankaltaisina, mutta sielun tyypissä tapahtuu muutoksia. Nykyisin tästä puhutaan usein jälleensyntymänä. Kabbalistien käyttävät termiä "sukupolvien kehitys".

Sielun yhdistyminen ruumiiseen on korjauksen apukeino. Ihmistä nimitetäänkin sieluksi eikä ruumiiksi. Ruumis itse on korvattavissa, aivan kuten nykyisin voidaan sisäelimiä korvata toisilla. Ruumiin hyödyllisyys on ainoastaan siinä, että se toimii ulkoisena kotelona siinä toimivalle sielulle.

Jokainen sukupolvi muistuttaa fyysisesti aiemmin ollutta, mutta ne ovat toisistaan siinä, että joka kerta sielujen tänne laskeutuessa niille on kerääntynyt kokemusta aiemmasta täällä vietetystä elämistä. Ne saapuvat tänne uudelleen vahvistuneina, sillä taivaassa ollessaan niiden voima on jälleen elpynyt.

Siispä jokainen sukupolvi omaa eri tyyppiset halut ja tavoitteet suhteessa aiempiin. Myös sellainen sukupolvi, jossa todellisuuden ja jumalallisuuden tuntemisen halu ei kehity, vie tehtävänsä päätökseen kärsimyksen kautta. Silloin se kulkee  kärsimyksen avulla kohti todellista todellisuutta. 

Kaikki sielut ovat lähtöisin yhdestä ainoasta, jota kutsumme nimellä Adam HaRishon (ensimmäisen ihmisen sielu). Tämä ei tarkoita Adam - nimistä henkilöhahmoa Raamatun kirjoituksissa. Se viittaa henkiseen ja sisäiseen käsitteeseen.

Ensimmäisen ihmisen sielun osaset laskeutuvat maailmaan, ja yhdistyvät ruumillisiin muotoihin. Todellisuus rakentuu sillä tavoin, että nämä sielut laskeuduttuaan tulevat korjatuiksi. Astuttuaan ruumiillisiin muotoihin, ne kohoavat kaiken kaikkiaan 620 tasoa. Sielujen laskeutuminen ruumiisiin muuttuu ajan mittaan "kevyestä"  "raskaaksi".

Ensimmäisen ihmisen sielu koostuu useista osista ja haluista. Toisia voidaan pitää toisia raskaampina, sen mukaan, miten paljon ne sisältävät egoismia ja julmuutta. Nämä sielut tulevat maailmaan sillä tavoin, että kevyet saapuvat ensin, sitten vasta raskaat. Myös korjauksen tapa muuttuu sen mukaisesti.

Maailmaan laskeutuvat sielut ovat keränneet kokemusta kärsimyksen kautta. Tätä sanotaan sen vuoksi kärsimyksen poluksi, koska sielu kehittyy kärsimystä kokiessaan. Joka kerran syntyessään uudelleen, on sielussa kasvanut lisää tiedostamatonta tarvetta etsiä vastauksia sen omaa olemassoloa ja juurta, ja elämän merkitystä koskeviin kysymyksiin. 

Tämän mukaisesti toiset sielut ovat kehittyneempiä kuin toiset. Eräiden sieluilla on niin suuri tarve löytää totuus, että he eivät ei kykene tyytymään maailman rajoituksiin. Jos he saavat ottaa vastaan oikeat työkalut, oikeat kirjat ja oikeaa opastusta, he pääsevät henkisen maailman tuntemiseen.

Kabbalan mukaan laskeutuvat sielut voidaan myös jakaa enemmän tai vähemmän hienojakoisiin/karkeisiin. Mitä karkeampi sielu, sitä suurempi korjauksen tarve.

Eri tyyppiset sielut tarvitsevat erilaista opastusta ja korjausta, ja joka sukupolven tapa on yksilöllinen. Tästä johtuen joka sukupolvessa esiintyy ihmisiä, jotka johdattavat meitä henkisessä kehityksessä. He kirjoittavat kirjoja ja muodostavat opintoryhmiä voidakseen välittää eteenpäin sille sukupolvelle parhaiten sopivinta todellisuuden löytämisen menetelmää. Nykymedian aikana he saattavat käyttää hyväkseen televisiota, radiota ja internettiä.

Arin sielun ilmaantumista edeltänyt aika oli kausi, jolloin kuului hankkia kokemusta ja kestävyyttä tästä maailmasta. Sieluja vei eteenpäin kohti korjausta vain se, että he olivat täällä. Kun he kokivat kärsimystä, sai se heidät etsimään sitäkin kiihkeämmin lievitystä. Kärsimyksen taakse jättämisen halu vei eteenpäin sukupolvien kehitystä.

Tämä kausi kesti 16. vuosisataan asti, jolloin Ari tuli maan päälle, ja kirjoitti että hänen sukupolvestaan lähtien kaikkien kansakuntien miehet, naiset ja lapset saattoivat harjoittaa Kabbalaa, ja itse asiassa heidän kuuluikin tehdä niin. Syy tähän oli, että sukupolvien kehitys oli tullut vaiheeseen, jossa maailmaan laskeutuvat sielut kykenivät tunnistamaan todellisuuden luonteen, ja olivat valmiita viemään päätökseen korjauksensa Arin kehittämällä erityisellä menetelmällä. He kykenivät saavuttamaan sen, mitä heiltä vaadittiin.

Sieluilla on vain yksi halu fyysissä ruumiissa ollessaan - palata juurilleen, tasolle jolla he olivat ennen laskeutumistaan. Ihminen toivoo tietoisesti henkistä kohottautumista. Tämän ristiriidan synnyttämän kitkan ylittämiseen tarvittava ponnistus auttaa ihmistä nousemaan nykyistä tasoaan 620 kertaa korkeammalle.

Jos sielu ei vie loppuun tätä tehtävää, se seuraavalla kerralla maailmaan laskeutuessaan syntyy paremmin korjausta ansaitsevaksi.

Toisinaan me uskottelemme, että meidän pitää kieltää halumme ja kaipuumme voidaksemme menestyä paremmin seuraavassa jälleensyntymässä. Ajattelemme, ettei meidän pidä haluta muuta kuin vähän ravintoa ja voida maata auringossa kuin kissa. Kuitenkin asia on päinvastoin, seuraavassa elämässä tulemme olemaan entistäkin julmempia, vaativampia ja aggressiivisempia.

Luoja haluaa täyttää meidät henkisellä mielihyvällä, tehdä meidät täydellisiksi. Se käy päinsä vain jos halu on suuri. Vain korjatun halun kautta voimme todella tavoittaa henkisen maailman ja tulla vahvoiksi ja aktiivisiksi. Jos halumme on pieni, ei se aiheuta juurikaan vahinkoa, jos ei mitään hyödyllistäkään. Halua voidaan sanoa korjatuksi vasta kun sen toiminta perustuu oikeaan vaikutukseen. Sitä meistä ei löydy automaattisesti, mutta se saavutetaan opiskelemella Kabbalaa oikealla tavalla.

Vastaanottohalun perusteella ihmiset muodostavat pyramidin. Sen alaosassa on sielujen valtaosa, joilla on vain vähäiset maalliset halut, eläimellinen mukavan elämän, ruoan, seksin ja unen tarve. Seuraavalla tasolla on pienempi joukko, joilla on varallisuuden saavuttamisen halu. Sellaiset ihmiset omistavat elämänsä rahan tekemiselle, ja he uhraavat itsensä rikastumisen vuoksi. Sitten tulevat ne, jotka tekevät mitä vain voidakseen kontrolloida muita, hallita ja saavuttaa valta-asema. Vielä suurempi halu on tiedonhalu, ja sitä tuntevat vielä harvemmat, tieteentekijät ja oppineet, jotka viettävät koko elämänsä jonkin tietyn asian löytämiseen. Heitä ei kiinnosta mikään muu kuin heidän valtavan tärkeät löydöksensä.

Pyramidin huipulla on se vähäinen joukko, jonka halu on kaikkein vahvin, henkisen maailman saavuttaminen. Kaikki nämä tasot siis muodostavat pyramidin.

Myös yksittäisessä ihmisessä on sama halujen pyramidi, ja hänen on käännettävä se nurin niskoin niin että sen paino pakottaa hänet tähtäämään kaikkein puhtaimpaan haluun, äärettömän totuuden haluun. Hänen on hylättävä ja jätettävä kaikki maalliset egoistiset halunsa ja pantava kaikki ponnistuksensa ja energiansa henkisyyden halun kasvattamiseen. Tämän hän saavuttaa opiskelemalla oikealla tavalla.

Kun ihminen todella haluaa kasvattaa kaipuutansa henkisyyteen, silloin häntä ympäröivä valo, joka on häneltä kätketty henkinen maailma, alkaa heijastaa itseään häneen, ja saa hänet kaipaamaan sitä vieläkin enemmän. Tässä vaiheessa on keskeistä opiskella ryhmässä kabbalistin ohjauksessa. [ks. lukua "Miten Kabbalaa opiskellaan"]

Ne sielut, jotka laskeutuvat maailmaan tänä päivänä, eroavat huomattavasti aiemmista, koska nyt voimme havaita aivan erityisen halun löytää henkisyyden järjestelmä. Jopa aivan tavalliset ihmiset etsivät jotain henkistä, tämän maailman ulkopuolella olevaa.

Tämän "henkisyyden" nimissä saattaa esiintyä kaikenlaisia oikopolkuja, taikatemppuja, esoteerisia opetuksia ja ryhmiä, jotka lupaavat vastauksia niihin liittyville ihmisille, mutta olennaisesti siinä on kysymys erityisen todellisuuden etsinnästä. Jos sukupolven sieluissa esiintyvä halu on riittävän voimakas, uusi näille sieluille sopiva menetelmä tulee esiin.

Viimeisten parin vuosikymmenen aikana laskeutuneissa sieluissa on tapahtunut nopeaa ja aktiivista kehitystä. Näiden sielujen halu on paljon vahvempi ja aidompi. Se suuntautuu ainoastaan kohti aitoa totuutta.

Kun ymmärrämme todella miten todellisuus toimii kohdallamme, ja kuinka se vaikuttaa meihin, lakkaamme tekemästä kiellettyjä asioita; me pidämme kiinni oikeista asioista ja teemme niiden mukaan. Silloin voimme löytää sopusoinnun itsemme ja todellisen maailman välillä.

Sitä ennen me teemme tiedostamattamme virheitä ja sen jälkeen käsitämme erehdyksemme. Saattaa näyttää, ettei tästä tilanteesta ole mitään pakotietä. Sen vuoksi ihmiskunta löytää itsensä yhä syvemmältä ja syvemmältä umpikujasta aina vain suurempiin vaikeuksiin kietoutuneena. Tulemme havaitsemaan, ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin tiedostaa henkinen maailma, johon me osana kuulumme. Sen tunnustaminen johtaa meidät uuteen tilanteeseen, jossa me alamme tietoisesti toimimaan yhtenä kollektiivisena ruumiina eikä vain yksilöinä.

Kaikki ihmiset ovat yhteenliitettyjä yhdeksi sieluksi sukupolvesta toiseen. Meillä kaikilla on yhteinen vastuu. Siksi kabbalistia pidetään "maailman tukipilarina".

Hän vaikuttaa maailmaan, ja maailma vaikuttaa häneen.