Ihminen on kykenemätön ottamaan askeltakaan ilman että hänelle olisi siitä jotain hyötyä. Jotta hän voisi toimia, hänen on ensin nähtävä, miten se koituu hänen edukseen.

Tämä etu toimii hänelle energianlähteenä, joka saa hänet liikkeelle. Energia tulee joko välittömästä tai tulevasta havaitusta edusta. Jos henkilö ei kykene havaitsemaan jäävänsä voitolle, hän pysäyttää välittömästi toimintansa. Tämä johtuu siitä, että ihminen ei kykene jatkamaan olemassoloaan, ellei hänellä ole tunnetta siitä, että hän tulee saamaan jotakin.

Kabbala opettaa ihmiselle kuinka vastaanotetaan. Saavuttaaksensa henkisyyden on ihmisen laajennettava haluaan vastaanottaa. Hänen halunsa on laajennuttava käsittämään kaikki maailmat, tämä mukaan lukien. Tätä tarkoitusta vasten hänet on luotu.

Hänen ei ole tarpeen ryhtyä munkiksi tai askeetikoksi tai eristäytyä tavallisesta elämästä. Päinvastoin, Kabbala velvoittaa ihmistä menemään naimisiin, kasvattamaan lapsia, työskentelemään ja elämään täyttä elämää. Mistään ei tarvitse luopua, sillä mitään ei ole luotu ilman syytä, eikä ihmisen tarvitse vetäytyä erilleen elämästä.

Kun ihminen ryhtyy opiskelemaan Kabbalaa, hänellä ei ehkä ole henkisiä tuntemuksia ja sen vuoksi hän aloittaa opiskelun käyttäen apunaan älyä. Meidän pitää avata sydämemme älyn käyttämisen kautta. Sydämen kehittyessä me alamme tuntemaan mikä on oikein, mikä väärin, ja päädymme luonnostamme oikeaan ratkaisuun sekä toimintaan.

Kabbalistit aloittavat opettamalla henkisyyttä pienin annoksin, antamalla opiskelijoiden vähitellen laajentaa haluaan ottaa vastaan lisää valoa, lisää tietoisuutta, ja lisää henkistä tunnetta.

Kun tahto kasvaa, se tuo mukanaan suuremman syvyyden, ymmärryksen ja saavutuksen tason. Sillä tavoin ihminen tavoittaa hänelle korkeimman mahdollisen henkisen tason, hänen oman sielunsa juuret.