Kun me ihmiset ajattelemme tai tunnemme jotakin ja haluamme välittää sen jollekulle toiselle, - jotta hänkin voisi tuntea sen, - me käytämme sanoja.

Sanojen käyttämisestä ja merkityksistä olemme yleisesti yhtä mieltä; - kun kutsumme jotain "makeaksi", toinen henkilö ymmärtää välittömästi, mitä tarkoitamme, koska hän kuvittelee saman maun. Mutta missä määrin hänen käsityksensä makeasta vastaa meidän käsitystämme? Kuinka me voimme parhaiten välittää tuntojamme sanoja käyttäen?

Kabbalistien tuntemukset ovat meidän tasomme yläpuolella. Siitä huolimatta he haluavat välittää meille ihmetyksensä asioista, jotka ovat meille vailla merkitystä. He tekevät tämän käyttäen apunaan meidän maailmamme keinoja: usein sanoja, toisinaan musiikin nuotteja, ja toisinaan taas muilla tavoin.

Kabbalistit kirjoittavat kokemuksistaan ja tunteistaan ylemmissä maailmoissa. He kirjoittavat korkeammista voimista ja siitä, mitä he löytävät sieltä. He kirjoittavat toisia kabbalisteja varten, koska tutkimusten vaihto heidän välillään on niin olennaista ja hedelmällistä. Heidän kirjoituksensa annetaan sittemmin sellaisten ulottuville, jotka eivät ole vielä kokeneet henkisyyttä, sellaisten, joiden henkisyys on vielä kätkössä.

Koska henkisessä maailmassa ei ole sanoja kuvaamaan henkisiä tuntemuksia, kabbalistit kutsuvat näitä kokemuksia oksiksi, joka on sana meidän maailmastamme.

Sen vuoksi Kabbalan kirjoissa käytettyä kieltä kutsutaan oksien kieleksi. Se on kieli joka lainaa sanoja meidän maailmastamme ja käyttää niitä henkisten kokemusten nimikkeinä. Koska kaikella henkisessä maailmassa on vastaavaisuutensa fyysisessä maailmassa, jokaisella henkisen maailman juurella on nimensä, ja oksansa nimi.

Ja koska me emme voi kuvata tunteitamme täsmällisesti emmekä tiedä miten mitata tai verrata niitä, me käytämme apunamme kaikenlaisia sanoja.

Rabbi Yehuda Ashlag kirjoittaa kirjassaan Talmud Esser HaSefirot (Tutkimus kymmenestä valosta, osa 1, Katse sisälle):

"Kabbalistit valitsivat tietyn kielen, jota voidaan kutsua "oksien kieleksi." Maailmassa ei tapahdu mitään, mikä ei olisi lähtöisin henkisestä maailmasta. Päinvastoin, kaikki tässä maailmassa on lähtöisin henkisestä maailmasta ja laskeutuu sitten tähän maailmaan. Sen mukaisesti kabbalistit löysivät valmiin kielen jolla he voisivat helposti välittää saavutuksensa toisilleen suullisesti ja kirjallisesti tulevia sukupolvia varten. He ottivat oksien nimet aineellisesta maailmasta; jokainen nimi selittää itse itsensä ja viittaa ylempään juureensa korkeammassa maailmanjärjestyksessä. "

Jokaista voimaa ja toimintoa tässä maailmassa kohden on henkisessä maailmassa voima sekä toiminta joka on sen juuri. Jokainen henkinen voima vastaa vain yhtä voimaa, seb oksaa aineellisessa maailmassa.

Tästä suorasta vastaavaisuudesta on kirjoitettu: "Alapuolella ei kasva mitään, jolla ei olisi yläpuolellaan enkeliä, joka kehottaa sitä kasvamaan."

Toisin sanoen, meidän maailmassamme ei ole mitään, jolla ei olisi vastaavaa voimaa henkisessä maailmassa. Tästä suorasta vastaavaisuudesta johtuen, ja koska henkisyydessä ei ole nimiä - ainoastaan tunteita ja voimia, jotka eivät ole puettu millään eläimellisellä, mineraalisella, kasvavalla tai puhuvalla - käyttävät kabbalistit tämän maailman oksien nimiä määrittääkseen niiden kautta henkiset juurensa. Baal HaSulam kirjoittaa edelleen:

Kaikista selityksistä voit käsittää, mikä toisinaan näyttäytyy Kabbalan kirjoissa ihmishengelle outona terminologiana, etenkin Kabbalan peruskirjoissa, Zoharissa ja Arin kirjoissa. Herää kysymys, miksi kabbalistit käyttivät niin yksinkertaista terminologiaa kuvaamaan näitä yleviä ideoita? Selitys on ettei mitään maailman kieltä voitaisi sopivalla tavalla käyttää, paitsi erityistä oksien kieltä, joka perustuu vastaaville ylemmille juurille...

Ei ole yllättävää, jos toisinaan käytetään outoja ilmaisuja, koska asiassa ei ole valinnan varaa. Hyvän aines ei voi korvata pahan ainesta ja päinvastoin. Meidän tulee aina tuoda täsmällisesti esiin oksa tai tapahtuma, joka näyttää ylemmän juuren tilanteen mukaisesti. Me myös laajennamme tätä, kunnes pääsemme tarkkaan määritelmään.

Kabbalassa opiskelija toistaa kabbalistisen viisauden pääideoita: "paikka", "aika", "liike", "puute", "vartalo", "ruumiinosat" eli "elimet", "pariutuminen", "suudelma", "halaus", jne. uudelleen ja uudelleen, kunnes hän tuntee itsessään oikean tunteen jokaista ideaa kohden.

Sana lopuksi: Tulee huomata että on olemassa niin sanottuja Kabbalan opettajia, jotka välittävät oppilailleen virheellisiä tulkintoja. Virhe johtuu siitä, että kabbalistit kirjoittivat kirjansa oksien kielellä ja käyttivät meidän maailmamme sanoja ilmaisemaan henkisiä ideoita. Ne erehtyvät, jotka eivät ymmärrä tämän kielen oikeaa käyttämistä. He opettavat esimerkiksi että ruumiin ja henkisen Astian välillä on yhteys, ikäänkuin henkilö voisi fyysisin toiminnoin tehdä jotain henkistä.

Oksat ovat olennainen osa Kabbalaa ja ilman niiden käyttöä todellista Kabbalaa ei voi oppia.