"Avaa minulle vähäsen sydäntäsi, ja minä avaan sinulle maailman"
Zoharin kirja
Kuka minä olen, ja mikä on olemiseni tarkoitus? Miten me olemme tänne ilmaantuneet, ja minne me olemme menossa? Olemmeko me mahdollisesti olleet ennenkin tässä maailmassa? Voimmeko päästä tietoon omastamme ja maailmankaikkeuden olemuksesta? Miksi ihminen kärsii, ja voidaanko kärsimyksestä päästä? Kuinka voimme löytää rauhan, tyytyväisyyden ja onnen? Kuinka saavutamme tyyneyden, täyttymyksen ja ilon?
Jokaisessa sukupolvessa on ollut monia ihmisiä, jotka ovat yrittäneet antaa vastauksia näihin ihmiskuntaa alati vaivaaviin kysymyksiin, ja se tosiasia että tämä toistuu sukupolvesta toiseen, todistaa sen että tyydyttäviä vastauksia ei ole vielä löytynyt. Luontoa ja kosmosta tutkiessamme huomaamme miten kaikki meitä ympäröivä noudattaa tarkkoja sekä mielekkäitä lakeja. Me pidämme itseämme luomakunnan kruununa, mutta myöskin jollain tavalla pois suljettuna luomakunnan järjestyksestä. Näemme esimerkiksi kuinka viisaasti ja loogisesti luonto on luonut kaikki organismit, ja kuinka jokainen ruumiin solu toimii täsmällisesti tarkoituksensa täyttäen, mutta emme kykene antamaan vastausta kysymykseen, mikä tarkoitus koko elävällä organismilla on.
Syyn ja seurauksen ketju läpäisee kaiken ympärillämme, eli toisin sanoen mitään ei ole luotu ilman tarkoitusta. Fyysisten kappaleiden maailmassa pätevät tietyt liikeratoja koskevat lait. Myös kasvien ja eläinten maailmassa vallitsee vastaavanlainen logiikka. Mutta peruskysymys siitä, mitä varten tämä kaikki, eli me ja koko meitä ympäröivä maailma - on olemassa, pysyy yhä ilman vastausta. Maailmassa ei liene yhtäkään ihmistä joka ei olisi ainakin kerran elämässään pohtinut tätä kysymystä. Nykytieteen teorioiden mukaan maailmaa hallitsevat muuttumattomat luonnonlait, joihin emme kykene vaikuttamaan. Ainoa tarkoituksemme on viisaasti soveltaa näitä lakeja noin 70-120 elinvuotemme ajan, jotta sekä kirjaimellisesti että kuvaannollisesti valmistaisimme tietä tuleville sukupolville. Mutta mitä tarkoitusta varten? "Onko ihminen yksinkertaisempien eliöiden evoluution tulos?" "Onko elämä peräisin toisilta planeetoilta?"
On kaksi tapahtumaa - syntymä ja kuolema, ja se mitä niiden välillä tapahtuu, on ainoalaatuista ja sen vuoksi kallisarvoista. Tai jos asiaa katsotaan vastakkaisesta näkökulmasta: elämä ei ole yhtään mitään jos sen jälkeen on loppu, pimeys ja äkkisyvänne. Missä meidän luomisemme kannalta on viisas, kaikki sisälleen sulkeva, looginen Luonto, joka ei luo mitään turhan takia? Vai onko lakeja ja määtänpäitä, joita ei vielä ole löydetty? Meidän maailmaa koskevat tutkimuksemme ovat vain viiden aistin, kosketuksen, hajun, kuulon, näön ja maun, tai niitä vahvistavien instrumenttien kautta tapahtuvaa tutkimusta maailman reagoinnista omiin toimintoihimme. Se mikä on tutkimuksemme ulkopuolella jää meiltä havaitsematta, eikä sitä ole edes olemassa meidän kannaltamme. Emme myöskään kykene tuntemaan että meiltä puuttuisi jokin aisti, sen enempää kuin kykenemme kaipaamaan kuudetta sormea tai samalla tavalla kuin näköaisti jää synnynnäisesti sokean käsityksen ulkopuolelle. Tästä johtuen ihminen ei milloinkaan tule löytämään luonnon kätkettyjä muotoja hänelle syntymässään annetuilla menetelmillä.
Kabbalan mukaan henkinen maailma on olemassa, mutta aistinelimet eivät kykene havaitsemaan sitä; meidän universumimme on pikkuruinen osa tätä maailmaa sen keskustassa, ja meidän planeettamme, Maa on sen sisäinen keskipiste. Henkinen maailma koostuu informaatiosta, ajatuksista ja tunteista, jotka vaikuttavat meihin havaittavan luonnon aineellisten lakien ja sattuman välityksellä, se asettaa meidät tiettyihin olosuhteisiin, jotka määräävät käyttäytymisemme. Meillä ei ole määräysvaltaa sen suhteen, milloin ja mihin synnymme, mitä meistä tulee, keitä me tapaamme elämämme aika, ja mitä seurauksia teoillamme tulee olemaan.
Kabbalan mukaan ihmisen saatavilla on neljä tiedon lajia, ja hänen tulee omaksua ne:
1) Luominen: Luomakunnan ja maailmojen kehittymisen tutkimus; kuinka Luoja on sen luonut, henkisen ja aineellisen maailman väliset interaktiot, mikä on ihmisen luomisen tarkoitus.
2) Toiminnallisuus: Ihmisluonnon sekä hänen hänen ja henkisen maailman välisten yhteyksien tutkimus; ns. käytännöllinen Kabbala.
3) Sielujen vaiheet: Kunkin sielun ja sen vaiheitten tutkimus. Miten ihminen toimii tässä ja sitä seuraavissa elämissä. Miksi tietyn kaltainen sielu ruumiillistuu ja miksi tietynlainen ruumis saa tietynlaisen sielun. Tämän aiheen puitteissa myös tutkitaan ihmiskunnan historiaa tietyn järjestyksen seurauksena, sekä sielujen vaellusta.
4) Hallinta: Meidän maailmamme - elottomien esineitten, kasvien ja eläinten ja niiden luonteen sekä roolin tutkimus; kuinka niitä hallitaan henkisestä maailmasta. Korkein voima ja meidän havaintomme Luonnosta, Ajasta ja Avaruudesta. Sen tutkiminen miten korkeammat voimat liikuttavat aineellisia kappaleita tiettyyn tarkoitukseen (pisteeseen). Onko ihmiselämän suurinta mysteeria mahdollista tutkia esittämättä kysymystä sen lähteestä? Kaikki yrittävät ajatella sitä.
Sekä yksilöllisen että kollektiivisen ihmiselämän merkityksen ja mielen etsintä on ihmisen henkisen elämän keskeinen kysymys. Olemme saaneet nähdä kuinka ihmiskunnan uskonnollinen suuntautuminen on syntynyt uudelleen 20. vuosisadan puolenvälin jälkeen. Teknisen kehityksen ja maailman mullistusten synnyttämät filosofiat eivät ole antaneet ihmiselle henkistä tyydytystä. Kabbalan mukaan meidän maailmamme on saanut ottaa vastaaan vain yhden vähäisen kipinän kaikista olemassa olevista mielihyvän lajeista. Ajan mittaan ihmisen on pakko etsiä uusia mielihyvän lähteitä siinä toivossa, että hän kokisi yhä suurempia ja suurempia nautintoja, mutta hän ei ymmärrä että kaikki nuo lähteet ovat vain ulkoisia kuoria ja ner dakikin olemus pysyy samana.
Ihminen voidaan saada oivaltamaan absoluuttisen tyydytyksen ja hengen aineen ylitse kohottamisen tarve kahdella tavalla: (1) Kabbalan tie. (2) Kärsimyksen tie.
Ensimmäisellä tiellä tutkitaan Kabbalaa, ja sen aikana ihminen asteittain vapautuu egoisimistaan. Toinen tie taas on tavanomainen: yhtäkkiä tunnetaan jonkin henkisen nälän muotoa ja etsitään tyydytyksen lähdettä. Me voimme vain neuvoa valitsemaan Kabbalan tien ajoissa sen sijaan, että odottaisimme kärsimyksen tietä.
Kirj. Rav Mihael Laitman FT
