Tässä oppitunnissa käydään läpi seuraavia aiheita:

1. Kolme lähdettä: Rashbi, Ari, Baal HaSulam
2. Neljä vaihetta
3. Antaminen antamisen vuoksi
4. Vieras ja isäntä
5. Samankaltaistuminen Luojan kanssa
6. Valinnan vapaus
7. Ensimmäinen rajoitus
8. Luomisen juuret
9. Henkisen vastaanottamisen rakenne: Partzuf
10. Vastaanottohalun tyydyttäminen

Tietomme henkisistä maailmoista on peräisin ihmisiltä, jotka ovat onnistuneet kehittämään ylempien maailmojen havaintokyvyn, ja antaneet kirjoituksissaan selityksen näiden maailmojen mekanismeista sekä rakenteista.

He ovat myöskin esittäneet menetelmät, joilla näihin maailmoihin voidaan olla yhteydessä. Näiden avulla me kykenemme astumaan henkisiin maailmoihin, saavuttamaan täyden tietämyksen, täydellisyyden havaitsemisen, luomisen päämäärän ymmärtämisen ja olemassolomme merkityksen vielä tässä maailmassa eläessämme.

Tämä FT Michael Laitmanin kurssi perustuu kolmeen lähteeseen: rabbi Shimon bar Yohain Zohariin (n.100-luku jKr.), Arin, eli rabbi Yitzhak Lurian, 1500-luvulla Tzfatin kaupungissa eläneen kabbalistin kirjoituksiin , ja viimein Rav Yehuda Ashlagin (Baal HaSulamin) teoksiin 1900-luvun puolivälistä.

Nämä kolme kabbalistia ovat yksi ja sama sielu, joka on jälleensyntynyt useita kertoja opettaakseen ja ajanmukaistaakseen henkisten maailmojen hallinnan menetelmää, ja helpottaakseen Kabbalan opiskelua seuraavissa sukupolvissa.

Tämä ainutlaatuinen sielu tavoitti korkeimman tasonsa viimeisimmässä ruumillistumisessaan Rabbi Yehuda Ashlagina eli Baal HaSulamina. Meidän maailmassammme tapahtuneen vaelluksensa aikana tämä sielu kykeni antamaan selityksen henkisten maailmojen rakenteesta kaikkein korkeimmalla tasolla tapahtuneesta ensimmäisen olennon syntymisestä aina maailmankaikkeuden korjauksen päätökseen asti.

Rav Yehuda Ashlag selittää, että "Luojasta lähtevä valo" merkitsee halua luoda olentoja, ja tuottaa niille mielihyvää. Tämä ensimmäinen juurivaihe on hepreaksi Behina Shoresh, "vaihe nolla" eli Keter.

Kuva 1. Viisi Behinot

Sen jälkeen Valo luo Astian, jonka mielihyvän vastaanottamisen halu vastaa Valoa itseään. Valo täyttää Astian, tuottaen sille mielihyvää. - Tämä on vaihe 1, Behina Alef eli Hochma.

Valon ominaisuus on antaminen, - mielihyvän suominen,- kun taas Astioiden ominaisuus on vastaanottaminen, ja mielihyvän kokeminen. Kun Valo täyttää Astian, se kuitenkin siirtää myös ominaisuutensa Astiaan, ja Astiassa herää toive tulla Valon kaltaiseksi; - vastaanottamisen sijasta se haluaakin nyt olla Valon kaltainen, - eli se haluaa antaa ilman mitään pidäkkeitä, mutta se voi muistuttaa Valoa ainoastaan kieltäytymällä vastaanottamisesta, koska sillä ei ole mitään annettavaa. - Tämä on vaihe 2, Behina Bet eli Bina.

Tyhjennyttyään Valosta Astia käsittää että Valon pyrkimyksenä on luoda Astia ja tuottaa sille mielihyvää. Sille selviää, että Astia voi kokea mielihyvää vain jos se ottaa vastaan tietyn määrän Valoa. Siksi Astia ottaa vastaan pienen määrän Valoa, sanokaamme kymmenen prosenttia, mutta sen aikomus eli intentio on suuntautunut Luojaan (antamiseen) päin. - Tämä vaihe, jossa vastanottaminen ja antaminen ovat yhtäaikaisesti läsnä sekoittuneena toisiinsa on nimeltään vaihe 3, Behina Gimel eli Zeir Anpin.

Tultuaan tähän vaiheeseen, joka koostuu kahdesta vastakkaisesta elementistä, "Astia-Halu" käsittää, että sen on luontevampi ja parempi ottaa vastaan kuin antaa rajoituksetta.

Sen alkuperäinen vastaanottamisen halu saa vallan. Kun Hassadimin valo täyttää vain kymmenen prosenttia Astiasta, se ei voi siirtää Astialle rajoittamattoman antamisen ominaisuutta, ja tämä johtaa alkuperäisen vastaanottamisen halun ominaisuuden ylivaltaan.

Astia päättää, että sen on täytettävä itsensä sataprosenttisesti mielihyvällä. Tätä täydellisesti täyttynyttä astiaa vasta voidaan pitää aitona ja todellisena luotuna, koska sen halu on lähtöisin siitä itsestään, kun taas vaiheessa 1 sillä ei ollut omaa itsenäistä halua, vaan se täyttyi Valolla Luojan toiveen mukaisesti.

Vasta vaiheessa 4 luotu tekee aidon ja omakohtaisen valinnan ottaa vastaan Luojasta lähtevä valo. Ensimmäinen todellinen Valosta nauttimisen halu syntyy luodun sisälle.

Kuten kuvasta 2 nähdään, Hochma, Bina, Zeir Anpin ja Malchut ovat valon ulosvirtaamisen neljä eri vaihetta.

Luojasta lähtevän Keterin valon tarkoituksena on muodostaa vastaanottamisen halu, eli todellinen luotu. 

Kuva 2. Valon ulosvirtauksen neljä vaihetta

Maailmassa ei ole mitään muuta paitsi Luojan halu antaa mielihyvää ja luodun halu ottaa vastaan tätä mielihyvää. - Se hallitsee kaikkea.

Koko luomakunta kaikissa kehitysvaiheissaan - liikkumattomassa, kasvavassa, liikkuvassa ja puhuvassa - tahtoo vastaanottaa Valon kipinän, ottaa vastaaan mielihyvän.

Luojan tarkoitus on että luotu ottaessaan Valon vastaan kokisi äärettömän ja loputtoman mielihyvän, mutta ei itsekkäällä, vaan täydellisellä ja absoluuttisella tavalla. Valo haluaa tulla Astiaan ja täyttää sen täydellisesti, mutta jos Astia ottaa vastaan itsekkäällä tavalla, sen halu tyydyttyy ja häviää kun se täyttyy, ja kun halu on poissa, häviää myös mielihyvä.

Loputon vastaanottaminen on mahdollista vain, jos luotu ei ota vastaan oman itsensä takia vaan nauttii antajan vuoksi. Tällöin Astian täyttävä Valo ei neutralisoi ja mitätöi vastaanottamisen halua.

Kokemuksesta tiedämme, että jos olemme nälissämme ja alamme syömään, niin tietyn ajan kuluttua meillä ei enää ole nälkä, vaikka meille tarjottaisiin minkälaisia herkkuja tahansa.

Mielihyvää koetaan vain nautinnon ja halun välisellä rajalla. Mutta niin pian kuin mielihyvä käy sisälle haluun ja alkaa tyydyttämään sitä, halu alkaa hitaasti häviämään. Ja jos mielihyvä on halua suurempi, saattaa se johtaa vastenmielisyyden tunteeseen.

Kuinka mielihyvä voidaan muuttaa joksikin täydelliseksi ja rajoittamattomaksi? Luoja on tehnyt suunnitelman tätä varten. Jos ihminen saa mielihyvää, ei itsessään, vaan muita miellyttäessään, on hänen mielihyvänsä ääretön, koska se riippuu ainoastaan mielihyvästä, jota hän voi vielä antaa muille, ja siitä kenelle hän sitä antaa. Mitä useammalle voin tuottaa mielihyvää, sitä enemmän koen sitä itse.

Tämä tilanne tuottaa ikuisen olemassaolon, täydellisyyden, joka on myös yksi Luojan ominaisuuksista. Juuri tähän tilaan Luoja haluaa meidät tuoda.

Jos luotu olento pyrkii ainoastaan vastaanottamaan, se päätyy noidankehään. Jos luotu kykenisi tuntemaan Luojan luotujen miellyttämisestä koituvaa mielihyvää, se voisi kokea mielihyvää loputtomasti, kuin äiti joka antaa lapsilleen ilman että ajattelee itseään.

Suunnitelma tähtää täydellisyyteen. Valon tuottama mielihyvä ei ole yksinkertaista hyvää oloa, vaan se myös käsittää mielihyvän, joka seuraa rajoittamattomasta tiedosta, äärettömästä olemassaolosta, itsetuntemuksesta ja -analyysista sekä kaiken läpäisevän ikuisuuden ja sopusoinnun tuntemisesta.

Suunitelman tavoite on että Luoja täyttäisi loputtomasti luotua olentoa Valollaan. Tällöin luotu suostuu ottamaan vastaan Valon vain jos se miellyttää Luojaa.

Toisin sanoen tapahtuu seuraavanlainen vaihdanta: Luoja tuottaa mielihyvää luodulle olennolle, joka ottaa sen vastaan ainoastaan sillä ehdolla, että niin tehdessään se voi antaa mielihyvää Luojalle.

Baal HaSulam antaa tästä hyvin yksinkertaisen mutta ikuisesti pätevän esimerkin. Hän vertaa sitä pitojen isäntään, joka valmistaa kutsuvierastaan varten pöydän täynnä kaikenlaisia hyviä ruokalajeja. Vieras istuu pöytään, mutta hän ei uskalla syödä, koska hän ei halua olla vastaanottaja, eikä hän ole varma siitä, onko isäntä vilpitön halussaan tuottaa hänelle mielihyvää.

Vierasta nolostuttaa se, että hän ei voi muuta kuin olla vastaanottava pää, kun taas isäntä on antaja. Siksi vieras kieltäytyy tarjotusta ruoasta päästäkseen perille siitä mitä isäntä todella haluaa.

Jos isäntä suostuttelee vierasta kunnioittamaan hänen tarjoustaan, ja saa vieraan vakuuttuneeksi, että hän olisi hyvin mielissään jos vieras söisi. niin silloin vieras alkaa syömään. Hän tekee sen, koska hän on nyt varma siitä että se tuottaa isännälle mielihyvää, eikä hän enää tunne olevansa silkka vastaanottaja, vaan että hän antaa isännälle, eli syödessään hän antaa isännälle mielihyvää.

Tällöin roolit vaihtuvat. Vaikka isäntä onkin valmistanut kaiken ruoan ja lähettänyt kutsun, hänen miellyttämisen halunsa täyttymys riippuu yksinomaan vieraasta. Avain aterian onnistumiselle on annettu vieraan valtaan, ja siksi hän on tilanteen herra.

Luoja on tehnyt luodun sellaiseksi, että kun se joutuu Valon vaikutuksen alaiseksi, sitä hävettää olla ainoastaan vastaanottava osapuoli. Luotu pystyy omasta vapaasta valinnastaan kohoamaan tasolle, jossa se ei koe nautintoa itsekkäällä tavalla, vaan miellyttääkseen Luojaa. Siinä tapauksessa luotu tulee tasavertaiseksi Luojan kanssa; Malchut kohoaa Keterin tasolle, ja saavuttaa jumalalliset ominaisuudet.

Nämä jumalallisia ominaisuuksia ja tunteida ei voida kuvata sanoin. Jos voidaan saavuttaa yksikin samankaltaisuuden aste Luojan kanssa, merkitsee se jo astumista henkisiin maailmoihin, ja ikuisuutta, absoluuttista saavutusta sekä mielihyvää.

Kabbalan tiede tutkii luomisprosessin avautumista. Se antaa kuvauksen asteittaisen korjauksen (Tikkun) polusta, jota sekä meidän että kaikkien muidenkin maailmojen ja koko universumin on kuljettava, jotta voidaan päästä Luojan tason saavuttamiseen ja täydellisyyden sekä ikuisuuden korkeimpaan asteeseen.

Kabbalistit ovat saavuttaneet tämän täydellisyyden asteen ja kuvanneet sitä meille. Kaikkien sielujen on aikanaan saavutettava tämä korkein taso, Sielujen jälleensyntymä jatkuu aina siihen asti, kunnes viimeinenkin sielu on päässyt perille.

Vain meidän maailmassamme on mahdollista suorittaa korjaus, ja siten astua henkiseen maailmaan ja päästä nollapisteeseen, Keteriin.

Tällainen prosessi ei voi mahtua yhteen elinaikaan. Kun henkilö syntyy, hän saa ottaa vastaan sielun, joka on jo ollut tässä maailmassa. Tämä sielu on käynyt läpi joitain korjauksia, ja se on saavuttanut kokemusta. Sen vuoksi nykyajan ihmiset ovat aiempia sukupolvia älykkäämpiä ja kokeneempia. Heillä on edellytykset sopeutua nykytekniikan ja -kulttuurin olosuhteisiin sekä yhteiskunnallisiin muutoksiin.

Meidän sukupolvessamme yleistyy myös halu opiskella Kabbalaa. Sielut ovat aiemmissa elämissään saavuttaneet sellaisen kokemuksen ja ymmärryksen tason, etteivät nuoret aikuisetkaan enää tule toimeen ilman henkistä tietämystä, kun taas entisaikaan vain kourallinen miljoonasta ihmisestä tunsi jonkinlaista vetoa henkisyyteen.

Nyt jo on tullut mahdolliseksi päästä tämän elämän aikana suhteellisen lyhyessä ajassa tapahtuvaan henkisyyden saavuttamiseen. Se on luomakunnan ennakkoon laadittu päämäärä. Jokainen meistä on sirpale yhtä ja samaa yleistä ja alkuperäistä sielua, Malchutia, ja meille on annettu tietyt ominaisuudet ja tietynlainen rooli tässä maailmassa.

Muuttamalla ominaisuuksiaan Kabbalan tieteen avulla jokainen sirpale suorittaa oman korjauksensa ja saavuttaa korkeimman asteen. Sielun sirpaleen reitti määräytyy ylhäältä päin. Tähän maailmaan tullessamme meillä jokaisella on tietty sielu, jolla on omanlaisensa ominaisuudet. Kukaan meistä ei ole valinnut sieluaan etukäteen.

Myös polkumme on etukäteen määrätty. Missä on vapaa tahtomme? Missä mielessä olemme älyllisiä olentoja emmekä mekaanisia ulkoisen toiminnan kohteita? Salliiko Luoja meille tilaa itsemme ilmaisemiseen?

Hän on antanut sille tilaa asettamalla ehdoksi sen, että ihmisen on itse toivottava korjauksen polulla tapahtuvaa edistystä, ja hän kulkee eteenpäin siinä määrin kuin hän kykenee kiihdyttämään omia halujaan.

Jokaisen meistä on aloitettava alkupisteestä, ja lopulta päästävä perille loppuun. Sen suhteen meillä ei ole vapaata tahtoa. Myöskään polun suhteen meillä ei ole vapaata tahtoa koska jokaisen on käytävä läpi kaikki sen vaiheet sekä tuntemukset ja yhdistettävä ne omaan itseensä. Toisin sanoen polku on "elettävä".

Vapaus merkitsee suostumista kaikkeen, mitä polun varrella tapahtuu, jokaisen askeleen oikeuttamista, ja sitä että valitaan kaikkein nopeimmin korjaukseen ja yhteyteen Luojan kanssa vievä reitti. Tämä on ainoa ihmisestä riippuva tekijä ja siinä toteutuu luomisen tarkoitus: se että luotu itse ja omasta halustaan toivoo pääsevänsä mitä pikimmiten pois alkutilasta, johon Luoja hänet on asettanut, ominaisuuksien korjauksen kautta lopulliseen pisteeseen, jossa tapahtuu Luojaan liittyminen.

Henkisessä mielessä ihminen on varsinainen ihminen siinä määrin, kuin hän ilmaisee tätä halua; muutoin hän on persoonaton olento. Kabbala on ainoa tiede, joka auttaa ihmistä kehittymään ja olemaan itsenäinen, yksilöllinen, todella vapaa persoonallisuus.

Klin (Astian) muodostumiseen johtavat neljä vaihetta voidaan jaottaa sen mukaan, miten "karkea" tai "paksu" (Aviut) niiden vastaanottohalu on. Vaiheissa 0 (juurivaiheessa) ja 1 tätä halua ei vielä esiinny. Mitä kauempana luotu olento on Luojasta, sitä voimakkaampi on sen halu ottaa vastaan mielihyvää, ja sitä karkeampi ja itsekkäämpi se on, halukas ottamaan vastaan enemmän.

Neljäs vaihe, Malchut on absoluuttisen itsekäs, ja sen halu on peräisin sen omasta päätöksestä. Jokainen vaihe pitää sisällään edeltäjänsä: Keter on Hochmassa, kummatkin Binassa, kaikki kolme ovat Zeir Anpinissa. Malchut käsittää kaikki neljä aiempaa vaihetta. Jokainen edeltävä vaihe on tukena seuraavalle ja ruokkii sen olemassaoloa.

Neljäs vaihe ottaa vastaan kaiken Valon, ja se tulee täydellisesti täytetyksi Valolla. Tiedämme, että kun Valo täyttää Astian mielihyvällä, Astia ottaa vastaan vähitellen Valolta sille kuuluvan antamisen ominaisuuden. Sitten Malchut alkaa tuntemaan että sen ominaisuus on täysin vastakkainen Valon ominaisuudelle. Se tulee tietoiseksi itsekkyydestään antajaan verrattuna, ja tämä tuottaa sellaisen häpeäntunteen, että se päättää lopettaa Valon vastaanottamisen ja jää tyhjäksi.

Malchutin kieltäytyminen Valosta on nimeltään Tzimtzum Alef, Ensimmäinen rajoitus. Heti kun Malchut on tyhjä, syntyy sen ja antajan välille tasapainotila, jolloin kumpikaan ei ota vastaan eikä anna, vastavuoroista mielihyvää ei esiinny. Joten miten Malchut voi tälläin päästä tasavertaisuuteen Luojan kanssa?

Vieraasta ja isännästä annetun esimerkin mukaisesti Malchut työntää pois siihen saapuvan Valon, koska se ei halua olla vastaanottajan osassa. Sen jälkeen se asettaa ehdon, että se hyväksyy osan Valosta, mutta ei omaksi nautinnokseen, vaan koska se haluaa miellyttää Luojaa, koska se tietää että Luoja haluaa tuottaa sille mielihyvää. Tämän tapainen vastaanottaminen vastaa antamista, joten Malchut on nyt antajan asemassa.

Näemme että Valon on käytävä läpi neljä vaihetta, jotta aito halu ilmentyisi. Sama pätee kaikkiin haluihimme, olivatpa ne mitä hyvänsä. Ennen kuin se ilmenee meissä, halu käy läpi kaikki Luojasta virtaavan Valon kehitysvaiheet, ja sitten me saatamme tuntea sen. Yksikään halu ei voi ilmetä ilman Valoa. Ensin tulee Valo, halu vasta jälkeenpäin.

Tarkastelkaamme vaiheessa 4 syntyneen luomakunnan rakennetta (kuva 3). Luojasta virtaava Valo on nimeltään Suora Valo (Ohr Yashar), ja Valo, jonka Malchut työntää pois, on nimeltään Heijastusvalo (Ohr Hozer), ja viimein Valo, joka käy osittaisesti sisälle Astiaan, on nimeltään Sisäinen Valo (Ohr Pnimi). 

Kuva 3. Astia

Kun vieras on vastapäätä isäntää ja herkuilla katettua pöytää, hän kieltäytyy ensin kaikesta, ja sen jälkeen hän päättää syödä vähäsen miellyttääkseen isäntää, vaikka hänen tekee mieli ahmaista kaikki yhdellä kertaa.

Tämä tarkoittaa, että hänen tulee käyttää itsekkäitä halujaan, mutta altruistisella tavalla. Kun vieras pohtii asiaa, hän käsittää, ettei hän voi ottaa vastaan koko ateriaa isännän vuoksi; hän voi hyväksyä vain pienen osan sitä.

Tämän takia luotu, joka on suorittanut rajoituksen, voi ottaa vastaan altruistisella tavalla vain pienen osan Valoa, sanokaamme 20%, ja loput 80% sen on työnnettävä pois.

Se osa luotua olentoa, joka päättää, kuinka paljon Valoa se voi vastaanottaa Luojan vuoksi, on nimeltään Rosh (Pää).

Se osa, joka ottaa vastaan Valon, on nimeltään Toch (Sisus) ja tyhjäksi jäävä loppuosa on nimeltään Sof (Loppu).

Tässä osassa luotu rajoittaa itsensä, eikä enää vastaanota Valoa.

Kuva 4. Partzuf

Luodun eri osien kuvaamiseen käytetään erilaisia termejä, jotka ovat peräisin ihmisruumiissa olevista vastaavaisuuksista.

Henkisissä maailmoissa ei ole mitään termejä, nimityksiä tai lukuja. Sanojen käyttö kuitenkin helpottaa asioita.

Kabbalistit ovat valinneet itsensä ilmaisemiselle hyvin yksinkertaisen kielen, joka perustuu sille, että kaikki meidän maailmassamme on korkeampien maailmojen seurausta ylhäältä alaspäin laskeutuvien suorien yhteyksien mukaisesti jokaisesta henkisestä objektista kaikkiin meidän maailmamme objekteihin.

Joten kaikkien meidän maailmassamme nimettyjen objektien kohdalla me voimme ottaa meidän maailmamme objektin nimen, ja käyttää sitä kuvaamaan sitä henkistä objektia, joka synnyttää sen.

Esimerkiksi kivi - meidän maailmassamme. Ylhäällä on voima, joka synnyttää tämän kiven, ja sitä voidaan tämän vuoksi nimittää "kiveksi". Ainoa ero on se, että "henkinen kivi" on tietyin ominaisuuksin varustettu henkinen juuri, joka vastaa oksaa, aineellistä objektia meidän maailmassamme, jota nimitetään "kiveksi".

Oksien kieli muodostettiin tällä tavoin. Meidän maailmamme nimillä ja toiminnoilla voidaan viitata elementteihin ja liikkeisiin henkisissä maailmoissa.

Mitkään autenttiset kabbalistiset kirjoitukset eivät mainitse sanallakaan meidän maailmaamme, vaikka ne saattavat käyttää meidän maailmamme kieltä. Jokainen objekti meidän maailmassamme viittaa vastaavaan objektiin henkisissä maailmoissa.

Sen vuoksi sitä henkistä objektia, joka suorittaa erittelyjä ja pohdintoja nimitetään Pääksi (Rosh), ks. kuva 4. Se osa Heijastuspintaa, joka on Malchutin yläpuolella, ja joka sallii osan Valosta käydä sisälle, sanotaan Ruumiiksi (Guf). Gufin sisällä oleva reunaviiva, missä rajoitus tapahtuu on nimeltään Napa (Tabur). Valosta tyhjenneen osan alinta kohtaa sanotaan Päätepisteeksi (Sium). Kokonaisuutena objekti muodostaa luomakunnan, sielun, Malchutin.

Siispä sen jälkeen, kun se on vastaanottanut kaksikymmentä prosenttia Valosta Tochiin, eli siihen Gufin alueeseen, missä valo voidaan todella tuntea, Partzuf alkaa tuntemaan painetta, jonka aiheuttaa Ympäröivä Valo, Ohr Makif. Tämä sanoo: - "Voit tuntea, miten miellyttävää on ottaa vastaan osa Valoa, etkä tiedä miten paljon mielihyvää on jäljellä ulkopuolellasi, yritä ottaa vastaan vielä enemmän"-.

Voimme käsittää, että on helpompi olla kokematta mielihyvää ollenkaan, kuin kokea vain pientä osaa siitä. Mielihyvä aiheuttaa painetta sekä ulkoisesti että sisäisesti, ja sen vuoksi sitä on paljon vaikeampi vastustaa.

Niin kauan kun se ei ottanut ollenkaan Valoa vastaan, Partzuf kykeni pysyttäytymään tuossa tilassa pitkän aikaa, mutta nyt Valo aiheuttaa painetta niin sisältä kuin ulkoa päin.

Jos Partzuf ottaa vastaan enemmän Valoa, tekisi se sen omaksi nautinnokseen, koska sen vastustuskyky itsekkyyttä vastaan on vain kaksikymmentä prosenttia. - Tästä Partzuf kieltäytyy.

Se teki Ensimmäisen Rajoituksen ollakseen toimimatta myöhemmin juuri tähän tapaan. Tällainen ei voi mitenkään tulla kysymykseen. On vain yksi ratkaisu, joka on se, että Valosta kieltäydytään, ja palataan siihen lähtötilanteeseen, joka vallitsi ennen kuin Valo otettiin vastaan. Ja juuri näin Partzuf tekee.

Ohr Pnimin ja Ohr Makifin samanaikaista painetta Taburin kohdalla nimitetään termillä "Bitush Pnim uMakif" (Isku Sisältä ja Ulkoa).

Miten Valon levittäytyminen (tässä tapauksessa 20%) Gufiin tapahtuu? Heijastuspinta, joka on alunperin Peh de Roshin (Pään Suun) tasolla, laskeutuu Valon paineen vuoksi 20 % Pehin alapuolelle Gufiin, kunnes se tavoittaa Taburin.

Kun Guf tyhjentyy Valosta, Heijastuspinta nousee asteittain Taburista Peh de Roshiin ja työntää Valon pois. Ennen Valon levittäytymistä Gufiin, Partzufilla oli saatavillaan kaikki informaatio Roshissa. Se tiesi millainen Valo on, minkälaisen mielihyvän se tuottaa, se tiesi mikä sen oma halu on, ja miten vahva on sen kyky vastustaa mielihyvää oman itsensä vuoksi.

Tästä informaatio - yhdessä sen informaation, joka on peräisin siitä tilasta jolloin Partzuf oli täytettynä Valolla, sekä tilasta joka seurasi Valon rajoittamista, määrittää muiston, joka Partzufilla on menneisyydestä - muistijäljen, jota kutsutaan Reshimoksi.

Mitä henkisyydessä on?

Ainoastaan halu saada mielihyvää sekä mielihyvä joka tyydyttää tämän halun. Partzufissa oleva informaatio itse halusta on nimeltään Aviut, ja informaatio, joka viittaa itsensä Klihin (Astiaan) pukeutuvaan Valoon, on nimeltään Hitlabshut. Voidaan todeta, että Luoja ja Luotu ovat ainoastaan olemassa.

Aiemmasta tilasta jää aina jälkeen Hitlabshutin Reshimo sekä Aviutin Reshimo.

Nämä muuttujat riittävät määrittämään Partzufin aikaisemman tilan. Sen jälkeen, kun se on torjunut Valon, Partzuf tietää täsmälleen mitä se tunsi silloin kun Valo oli sen Gufissa. Kokemuksensa perusteella se tietää, miten toimia, ja millaisia laskelmia sen tulee suorittaa.

Alla olevassa kuvassa 5. Patrtzuf ymmärtää, ettei se kykene enää säilyttämään kahtakymmentä prosenttia Valosta.

Se tekee päätöksen maistaa viittätoista prosenttia siitä Luojan vuoksi.

Kuva 5. Viisi Partzufia (Partzufim): Galgalta, AB, SAG, MA, BON

Jotta näin voi tapahtua, Partzufin tulee painua hieman alemmaksi, jotta sen Rosh ja Peh voivat olla aiemman Partzufin alapuolella.

Heijastuspintaan osuva Valo tulee työnnetyksi pois, ja noin viisitoista prosenttia pääsee sisälle.

Miten Hitlabshut ja Aviut määräytyvät?

Niiden laskeminen alkaa Ein Sofin (Äärettömyyden) maailmassa, missä Malchut (Aviut Dalet, tason 4 Halu) tulee täysin täytetyksi vastaavalla Valolla (Hitlabshut Dalet, tason 4 Valo).

Tätä Malchutin tilaa voidaan lyhyesti luonnehtia parilla Dalet/Dalet, ja merkitä sitä (4,4).

Seuraavassa Partzufissa on tieto, että se voi nyt täyttää itsensä Valolla, joka vastaa tason 3 Halua, Aviut Gimel, jne.

Jokainen seuraavista Partzufeista madaltaa enemmän ja enemmän kykyään täyttää Gufiaan Valolla Luojan vuoksi.

Kaiken kaikkiaan on olemassa 25 Partzufia, jotka ilmaantuvat ylhäältä alaspäin. Kun tulee viimeisen Partzufin vuoro, sen alempi osa ylittää henkistä maailmaa ja meidän maailmaamme erottavan rajan, Muurin (Machsom), ja se alkaa säteilemään meidön maailmassamme.

Meidän maailmamme on Malchutin tila, jota luonnehtii Heijastuspinnan puuttuminen.